DR. HELANDER & THIRD WARD – Wishing Spoon
(Bluelight BLR 33257 2)
Johdonmukaista ja levy toisensa perään tasokasta julkaisupolitiikkaa vaalivan laulaja-kitaristi Ilkka Helanderin Third Ward -kokoonpano (Esa Kuloniemi bassossa ja kitarassa, Leevi Leppänen rummuissa) antaa neljännellä pitkäsoitollaan muistutuksen perinteisten arvojen tärkeydestä. Yhtye ei koita väen väkisin uudistua vaan sen sijaan se tiivistää entisestään ilmaisuaan tehokkaiden kappaleiden sekä yhä intensiivisemmäksi vertyneen yhteissoiton turvin.
Pohjois-Mississippin runnovia äänimaisemia tunnusteleva Congratulations onnittelee heti tekijöitään korkkaamalla kiekon niillä kuuluisilla ”kielletyillä sanoilla”. Kuitenkin bändin itsensä mukaan levy ilman lausetta ”woke up this morning” ei oikea blueslevy edes olisi, joten olkoon sitten niin. Särmikkäästi laulavan Helanderin rinnalla soolopaikat kappaleella anastavat slidekitaroiva Esa Kuloniemi sekä vieraileva huuliharpisti Jantso Jokelin, jota kuullaan myös äreällä Chicago-bluesahtavalla reissutarinalla Hotel By The Sea sekä albumin pikaista jatkoa lupailevalla eloisalla päätösshufflella Another Song.
Lähemmäs sähköistäkin sähköisempää (Peter Greenin) Fleetwood Mac -henkeä maanittelevat Monkey On My Back sekä tuimailmeinen nimiteos Wishing Spoon (They Put A Man On The Moon). Helander Co. -kokoonpanon vuoden 2001 albumille ”Fodder” alkujaan levytetty (ja sitä ennen vuoden 2000 Radiomafian Ulvovat sudet -livetaltiointina Blue Northin ”Blues Power” -kokoelmalla julkaistu) My Home Town taas saa nyt freesatun sähköisen ”Slight Return” -uusiotulkintansa.
Eräänlaisen comebackin tekee myös Kuloniemi ottamalla laulettavakseen klassista 1980- ja 1990-lukujen taitteen Honey B. & T-Bones -ilmapiiriä sekä Howlin’ Wolfin Killing Flooria mukailevan numeronsa Big Bad Wolf. Varsinaisen virikkeen esitykseen tosin kerrotaan antaneen edesmennyt Chicago-tervaskanto Tail Dragger, jota Third Ward sai kunnian säestää keikkaoloissa alkuvuonna 2023.
Ilmeistä realismia on niin ikään taustalla reippaan leikkisästi bluesrokkaavassa Morgantownissa, jolla Helander kertoo jumiutumisestaan Pittsburghin lentokentälle reissullaan kohti otsikon mukaista amerikkalaiskaupunkia. Rapaisesti honkkaavat soolot kappaleelle lurauttaa tenorisaksofonillaan William Suvanne. Baritonifoniin puolestaan pääsee hönkimään Panu Syrjänen levyn ainoalla lainavedolla, dynaamisella instrumentaalilla Son Of Jose, joka paljastuu tarkemmassa syynissä nimivariaatioksi Freddie Kingin San-Ho-Zaysta. Third Ward -tuotannolle ominaista vekkulimaisuutta ruumiillistaa myös toinen lauluosuuton kappale ’Yac And ’Pane, jolla Kuloniemen katalat slidekitaranäpit vaikuttavat olleen taas ratkaisevasti pelissä.
Soljuvan soiton viedessä väkisinkin leijonanosan kuulijan huomiosta tulee liian helposti sivuuttaneeksi sen tosiseikan, miten tyylikkäitä tekstejä englannin kielen sekä tarinaniskennän perusteellisesti hallitseva Ilkka Helander on levylleen kirjoittanut. Tuplatohtori on jälleen antanut mielikuvituksensa liitää, vaikka voihan lyriikoiden mieltää olevan taivahan tottakin. Kenties niin myös on, kukapa bluesmiesten metkuista voisi aina varma ollakaan.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2025)
